Annatko mielipiteen olla totuus?

Mua on viimeaikoina mietityttänyt ihmisten taipumus negatiivisuuteen. Ei tarvitse kuin vilkaista jonkun someprofiilia, nähdä yksi uutisartikkeli (parhaimmillaan irrottaa sieltä kommentti ulos kontekstista) tai kuulla rikkinäisestä puhelimesta juoru – ja heti ollaan valmiita väheksymään ja painamaan alas vierasta ihmistä! Vaarallisen nopeasti juuri äsken vastaanotetusta tiedosta tulee järkähtämätön osa sun henkilökohtaista todellisuutta. Mutta kuinka moni muisti tarkistaa taustat?

Avatessani oman Instagram-profiilini mä näen aika paljon biksukuvia, tapahtumia, valokuvaajien kanssa tehtyjä kuvia, vähän urheilujuttuja ja ystäviä. Kuvateksteissä mulla on yleensä kuulumisia tai mietteitä viimeaikojen tapahtumista, kuitenkin aina hyvin pintapuolisia, joko neutraaleja tai positiivisia juttuja. Joskus annan pelkän kuvan puhua puolestaan. Toisinaan otan myös kantaa ajankohtaiseen aiheeseen, mutta hyvin harvoin lähden sohimaan muurahaispesää.

Syy sisällön rajaamiseen on hyvin yksinkertainen – jaan sellaista sisältöä mitä itsekin haluan seurata: kauniita kuvia, mielenkiintoisia toteutuksia, positiivisia viestejä, inspiroivia ihmisiä, ajatuksia ympäröivästä maailmasta ja niin edelleen. Positiivisiin asioihin keskittymällä (elämän jokaisella osa-alueella) olen huomannut oman mielentilani pysyvän yleisesti ottaen parempana, ja motivaation eteenpäin pyrkimiseen korkealla. Jonkun mielestä voin olla hullu, mutta mun mielestä hyviä fiiliksiä psyykkaamalla maailma näyttää oikeasti kauniimmalta!

Toinen syy sisällön rajaamiseen on ihan puhtaasti yksityisyyden säilyttäminen, suojellakseni itseäni ja läheisiäni. En tahdo jakaa aitoja tunteitani ja myrskyjäni kenenkään arvosteltavaksi, koska oletettavasti en saa siitä itselleni mitään lisäarvoa tai hyvää mieltä. Tahdon kunnioittaa kaikkien ihmissuhteideni muita osapuolia siten, etten jaa tunnistettavasti heitä koskettavia, yksityisiä tietoja vieraille. Mä en koe, että nettiosanotot parantaisivat mun oloa silloin kun joudun hautaamaan läheiseni, tai että tuntemattomien spekulaatiot helpottaisivat tilannetta, jos mä syystä tai toisesta keikkuisin reunalla. Ennemminkin mulle tulisi hyvin haavoittuvainen ja turvaton olo. Meillä jokaisella on oikeus ja vastuu suojata oma yksityisyytemme!

Jostain syystä se, ettei joku postaa niin kutsuttua syvällistä ja aitoa sisältöä nostattaa toisissa ihmisissä kauhean vastareaktion. ”Tämä ei voi olla hyvä tyyppi, vaan tämä on tosi pinnallinen ja tyhmä.”
Siis aletaan tekemään johtopäätöksiä ja jakamaan tuomioita muille ihmisille täysin pintapuolisin perustein. Ajatellaan, että omat kokemukset, havainnot ja mielipiteet ovat totuus, eikä olla valmiita avartamaan ajattelua ja antamaan tilaa erilaisille näkökulmille. Ei haluta nähdä syitä toisten tekemien valintojen takana. Korotetaan itseä painamalla muita alas. Täysin sokeasti sekoitetaan oikea elämä ja irralliset, jopa fiktiiviset tiedonmurut. Tällaisen ajattelutavan omaava ihminen ei ehkä koskaan pysty näkemään, että hän onkin itse juuri se tyyppi jollaiseksi muita syyttää.

Toisaalta itse uskon ihmisten hyvyyteen, joten ajattelen negatiivisen ajattelun kierteen olevan hyvin pitkälti alitajuista, jostain opittua ja epävarmuuden aiheuttamaa. Siitä olen kuitenkin varma, että kierteen voi halutessaan katkaista. Asian tiedostaminen ja sen jälkeen tietoinen työstäminen ovat ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Positiivisen ajattelutavan voi oppia. Kuvittele jos joku päivä voisitkin henkisesti niin hyvin, ettet enää pahoittaisi mieltäsi siitä miten muut päättävät elää elämäänsä.

Tai ehkä mä olen itsekin täysin väärässä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s