Saanko istua sun syliin?

– Saanko istua sun syliin?, kysyi vanhempi herrasmies multa perjantai-iltana.
– Et saa.
– Lähetkö mun mukaan tänään?
– En lähe. Menisitkö muualle?
– Eikö ulkonäkö miellytä vai mikä mättää?
– Eipä juuri, voitko mennä muualle?
– No et säkään kovin kaksisen näkönen oo, mutta yhen illan panoks kelpaisit.
– Mä en oikeasti halua alkaa törkeeksi, voitko nyt vaan mennä muualle?

Pienen hetken se vielä tuijotteli ja naureskeli ennen kun ymmärsi lähteä. Mun päässä pyöri samaan aikaan muutama ajatus: Ensimmäinen ei tarkoittaa ei. Kaverit on ihan vieressä joten ei oo hätää, mutta mitä jos oisin yksin? Tyyppi tulee liian lähelle ja on varmasti mua paljon voimakkaampi, mitähän se tekee jos annan ihan rehellisesti palaa mitä ajattelen? 

En tietenkään ottanut haukkumisista itseeni, mutta mulla jäi tästä tapauksesta muuten ikävä fiilis. Tosi inhottavaa joutua tuntemaan turvattomuutta, kun on fyysisesti toista heikompi. Voin pahoin siitä ajatuksesta, että joku kokee oikeudekseen tulla halventamaan toista ihmistä puhumalla asioita, jollasia ei ikinä pitäisi sanoa ääneen kenellekään. Suorastaan kuvottavaa, että joku näkee sut vain esineenä, jonka voi ottaa käyttöön ja sen jälkeen heittää pois.

Mulla ei oikein oo enempää sanoja tällaselle käytökselle. Kuinka paljon toiselta ihmiseltä pitää sietää ennen kun voi hyvällä omallatunnolla heittäytyä samalle tasolle?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s